Vastine järjestöjen rahoitusta koskeneeseen mielipidekirjoitukseen KySassa 12.1.2026

VASTINE järjestöjen rahoitusta koskeneeseen mielipidekirjoitukseen 12.1.2026

Veeti Tuupainen kirjoittaa 12.1.2026 Kymen Sanomien ja Kouvolan Sanomien mielipidepalstoilla järjestöjen tulosvastuusta ja peräänkuuluttaa arviointia ja vaikuttavuutta järjestöjen rahoitukselle. Vaikuttavuuden kehittämisestä on perusteltua käydä keskustelua, mutta väite siitä, että järjestöjen valtionrahoitus jatkuisi ilman todellista tulosvastuuta tai arviointia, ei vastaa nykyisiä virallisia valtionavustuskäytäntöjä.

Valtioavusteisen toiminnan seuranta on Suomessa järjestelmällistä, säännöllistä ja tavoitteellista, ja sitä on tehty systemaattisesti jo yli 20 vuoden ajan. Esimerkiksi sosiaali- ja terveysjärjestöjen valtionavustuksia hallinnoiva STEA edellyttää avustettavilta järjestöiltä selkeiden tavoitteiden asettamista, toiminnan seurantaa ja tulosten raportointia. Avustusten käytön tuloksellisuutta arvioidaan säännöllisesti, ja tuloksellisuustiedolla on vaikutusta jatkorahoituksen valmisteluun. STEA ja muut ministeriöt julkaisevat myös vuosittain tuloksellisuuskatsauksia rahoitetuista toiminnoista.

Seurannan tarkoituksena on varmistaa, että avustuksia käytetään avustuspäätöksen mukaisesti ja että rahoitetulla toiminnalla saavutetaan todellista yhteiskunnallista hyötyä. Seurannassa tarkastellaan tavoitteiden toteutumista, toiminnan etenemistä suhteessa suunnitelmaan sekä toiminnan sisältöä ja laatua: mitä konkreettisesti tehdään ja kenelle. Keskiössä ovat myös hankkeiden tulokset ja vaikutukset eli se, millaista muutosta tai hyötyä kohderyhmille syntyy. Talouden osalta varmistetaan, että avustuksia käytetään oikein, tarkoituksenmukaisesti ja läpinäkyvästi.

Käytännössä seuranta toteutuu vuosittaisen toiminta- ja talousraportoinnin sekä hankesuunnitelmaan sidotun arvioinnin kautta. Tarvittaessa hankkeissa tehdään väliarviointeja, rahoittajan yhteyshenkilöt ovat aktiivisesti yhteydessä hanketoimijoihin ja erityisesti pidempikestoisissa tai laajoissa hankkeissa toteutetaan myös seurantakäyntejä. Jos seurannassa havaitaan puutteita, ne pyritään ensisijaisesti korjaamaan, mutta vakavissa tapauksissa rahoitus voidaan myös lakkauttaa.

Sosiaali- ja terveysministeriön sekä opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämät valtionavustukset perustuvat valtionavustuslakiin. Laki edellyttää harkintaa, tavoitteiden määrittelyä, raportointia ja asianmukaisen käytön valvontaa. Avustuksia ei myönnetä automaattisesti, vaan hakemukset arvioidaan tapauskohtaisesti ja avustusten käytöstä on annettava selvitys.

On myös tärkeää ymmärtää, mihin valtionavustuksia käytetään. Avustuksilla mm. tuetaan lapsia, nuoria ja perheitä arjen sujuvuudessa, vanhemmuuden tukemisessa sekä yksinäisyyden ja syrjäytymisen ehkäisyssä. Nuorille ja nuorille aikuisille tarjotaan osallisuutta vahvistavaa toimintaa sekä tukea mielenterveyteen, elämänhallintaan ja opiskelu- ja työelämävalmiuksiin.

Ikääntyneille suunnattu toiminta vähentää yksinäisyyttä, tukee toimintakykyä ja auttaa arjessa pärjäämisessä. Vammaisten henkilöiden kohdalla avustukset edistävät yhdenvertaisuutta, osallisuutta ja itsenäistä elämää sekä tarjoavat neuvontaa ja vertaistukea. Pitkäaikaissairaat ja heidän läheisensä saavat tiedollista tukea ja vertaistoimintaa, mielenterveys- ja päihdetyössä tuetaan toipumista ja yhteisöllisyyttä, ja työttömien sekä työelämän ulkopuolella olevien toimintakykyä vahvistetaan.

Lisäksi avustuksilla edistetään maahanmuuttajien kotoutumista, tuetaan yksinäisiä ja syrjäytymisriskissä olevia matalan kynnyksen kohtaamispaikoissa sekä tarjotaan kriisiapua ja neuvontaa vaikeissa elämäntilanteissa oleville, samalla kun liikunta- ja kulttuurijärjestöjen toiminta tarjoaa merkityksellistä yhteisöllisyyttä, osallisuuden kokemuksia ja hyvinvointia edistävää arjen toimintaa. Yhteistä näille toiminnoille on ennaltaehkäisevä ja varhainen tuki, joka vahvistaa ihmisten voimavaroja ja arjen hallintaa.

Järjestöt eivät siis ole tehottomasti ja hallitsemattomasti rahoitusta kuluttava kaivo, vaan systemaattisesti valvottu ja seurattu osa suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa. On tärkeää ymmärtää, ettei kansanterveyttä edistävää järjestötoimintaa voida tehdä pelkästään vapaaehtoispohjalta ja ilman riittävää rahallista resurssia. Järjestöjen kautta kanavoituu elintärkeää tukea niille, jotka sitä eniten tarvitsevat – ja toivottavasti näin on myös jatkossa.

Kymenlaakson järjestöjen neuvottelukunta NEKKU

Minna Mänttäri, puheenjohtaja

Pia-Stina Repo, järjestöasiantuntija